Tarkistettu: 10.04.2025

Silmän seudun vyöruusuinfektion hoito-/palveluketju

Kohderyhmä

Palveluketju on tarkoitettu potilaan hoitoon osallistuville perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon terveydenhuollon ammattilaisille.

Vyöruusuinfektio silmän seudussa eli herpes zoster ophtalmicus

Vyöruusuinfektion aiheuttaa aiemmin sairastetun vesirokon jälkeen hermosolmukkeisiin jääneen vesirokkoviruksen (varicella zoster) aktivoituminen.
Silmän seudussa esiintyessään virus affisioi kolmoishermon (trigeminus) silmähermohaaraa (nervus ophtalmicus), jolloin taudista käytetään nimeä herpes zoster ophtalmicus (HZO).
Tavallisimpia silmäongelmia HZO:ssa ovat sidekalvontulehdus (konjunktiviitti), sarveiskalvon tulehdus (keratiitti) ja värikalvontulehdus (iriitti tai uveiitti). Myös verkkokalvon tulehtuminen on mahdollista, kuten myös silmän liikehäiriöt aivohermoaffiisioissa.
Etenkin iäkkäillä ihmisillä myös kasvojen seudun vyöruusuun voi liittyä voimakas yleistilan lasku ja /tai enkefaliitti, jolloin sairaalahoito voi olla välttämätön muista kuin silmästä johtuvista syistä.
Osalla potilaista silmäongelmat pitkittyvät ja tulehdus voi johtaa pysyvään visustason laskuun mm. sarveiskalvon arpisamentumien vuoksi.
Vyöruusuun on olemassa tehokas yli 50-vuotiaille tarkoitettu rekombinanttirokote (omakustanteinen), jonka avulla sairastumista voidaan merkittävästi vähentää.
Ajoissa aloitetulla antiviraalisella lääkityksellä pystytään vähentämään kroonisten silmäkomplikaatioiden riskiä ja lyhentämään postherpeettisen neuralgian kestoa. Selvässä kasvojen vyöruusussa systeemilääkitys kannattanee aloittaa, vaikka taudin alusta olisi useidenkin päivien viive. Paikallisesti voi käyttää antibioottivoidetta sekundaari-infektion estoon/rähmimisen hoitoon.
Suonensisäistä antiviraalilääkitystä harkitaan immunosupressiivisten potilaiden hoidossa tai jos on epäily keskushermostoaffiisiosta (pelkkää silmää ei lasketa).
Perusterveydenhuollossa on tärkeä huomioida, että silmä voi tulehtua myös viiveellä (todennäköisesti immunologinen reaktio) vasta siinä vaiheessa, kun ihoreaktio on jo rauhoittumassa tai on jo hävinnyt kokonaan. Oireena on tällöin yleensä yhden silmän punoitus, roskantunne ja visuslasku.

Perusterveydenhuollossa tehtävät diagnostiset tutkimukset

Perusterveydenhuolto on päävastuussa vyöruusun diagnostiikasta, hoidosta ja seurannasta.
Vyöruusupotilaan infektio rajoittuu keskilinjaan ihon dermatomien mukaan, mikä auttaa erotusdiagnostiikassa. Oireet ja löydökset rajoittuvat toiselle puolelle kasvoja ja yhteen silmään. Diagnoosi on pääsääntöisesti kliininen.
Tärkeimmät erotusdiagnostiset taudit ovat kasvojen ruusu (bakteeri-infektio) ja herpes simplex- virusten (HSV) aiheuttamat kasvojen tulehdukset.
HZO:ssa rakkuloita tai ihon punoitusta löytyy usein päänahasta hiusten alta toisin kuin HSV tulehduksessa. Rakkulat ovat yleensä myös kookkaampia ja laajemmalla alueella kuin HSV-infektiossa, mutta kunnioittavat dermatomirajaa.
VZV:n aiheuttamia silmämuutoksia tavataan myös potilailta, joiden vyöruusuinfektiosta on kulunut jo pidempi aika (kuukausia tai jopa vuosia)
Jos diagnoosiin ei päästä tyypillisen kliinisen kuvan perusteella, voidaan VZV:n nukleiinihappo-osoitustestillä (LinkkiVZV NhO) diagnoosi varmistaa pintanäytteellä rakkulasta iholta (perusterveydenhuolto) tai sidekalvolta (perusterveydenhuolto) tai sarveiskalvon pinnan rikkovasta muutoksesta (erikoissairaanhoito). Jos on kliinisesti epäselvää, onko kyseessä HZV tai HSV, näytteestä voi olla hyötyä jatkohoidon kannalta.
Seerumin vasta-ainetesti on useimmilla positiivinen sairastetun vesirokon tai vesirokkorokotuksen jäljiltä, joten siitä on apua korkeintaan silloin, jos se jää negatiiviseksi ja sulkee pois tämän taudin (harvoin).

Indikaatiot erikoissairaanhoidon lähetteeseen

HUS Silmä-korvasairaala, päivystys ja akuuttipoliklinikka

Jos silmässä on diagnoosihetkellä voimakkaita oireita (voimakas punoitus, särky, näön huononeminen) tai lähettävä lääkäri toteaa sarveiskalvolla fluoreseiini-värjäyksessä selvää oksakuviota tai silmänpaine on selvästi koholla (Tr25 tai enemmän), on syytä konsultoida soittamalla päivystävää silmälääkäriä päivystyslähetteen tarpeellisuudesta.
Jos silmässä on diagnoosihetkellä lieviä tai korkeintaan kohtalaisia oireita (sidekalvon punoitus, roskantunne, rähmintä, epämukavuus), riittää perusterveydenhuollossa yllä mainittu suun kautta aloitettava antiviraalinen lääkitys paikallisen antibioottisalvan kera, minkä lisäksi tehdään kiireellinen lähete (1–7 vrk) silmälääkärille. Silmälääkärin tarkastus pyritään ajoittamaan noin viikon kohdalle, jolloin pystytään arvioimaan silmän tervehtyminen akuutista tilanteesta ja toteamaan mahdollisten jatkohoitojen tai -kontrollien tarve.
Perusterveydenhuollossa voidaan hoitaa HZO ilman silmänlääkäriä, jos itse silmä pysyy rauhallisena tulehduksen ajan (ei punoitusta, kipua tai visuslaskua). Luomiturvotus tai rakkulat nenänpäässäkään eivät ole päivystyksellisen silmälääkärikonsultaation aihe, jos itse silmämuna on täysin rauhallinen.
Jos potilaalla on merkittäviä yleisoireita (yt lasku, kuume, viitteitä enkefaliitista), harkitse tarvetta yleispäivystykseen ohjaamiseen, silmätautien vuodeosasto ei ole silloin oikea paikka.

Keskeiset lähetteessä vaadittavat tiedot

Tieto yleissairauksista, lääkitys, allergiat ja tieto, onko munuaisfunktio heikentynyt
Oireet ja oireiden alkuajankohta
Onko jo aloitettu paikallinen ja/tai systeemilääkitys sekä lääkityksen kuvaus
Nykytila
- Näöntarkkuus (yksi silmä kerrallaan omilla kauko-/moniteholaseilla)
- Silmänpaine (Icare tai vastaava)
- Silmän pinnan ja silmäluomien tutkiminen oftalmoskoopilla ja näiden status kuvailtuna
- Silmän pinnan värjäys fluoreseiinilla ja tutkimus sinivalon avulla

Erikoissairaanhoidon sisäiset hoidonporrastusperiaatteet

Erikoissairaanhoidon päivystyksessä (HUS Silmäklinikan päivystys/ akuuttipoliklinikka) hoidetaan silmämunaa affisioivat akuutit vyöruusun aiheuttamat tulehdukset, joista tyypillisin on keratiitti eli sarveiskalvontulehdus ja /tai iriitti eli värikalvontulehdus.
HUS sarveiskalvokirurgisessa yksikössä tai uveiittipoliklinikalla hoidetaan potilaat, joilla on pitkittynyt ja /tai tavallista hankalampi tulehdus.
Mikäli potilaan yleistila on laskenut selvästi tai epäillään enkefaliittia, tulee tämän ohjata jatkohoitopaikan valintaa ensisijaisesti. Tarvittaessa silmälääkäriä voidaan konsultoida ja/tai silmän arviointia voidaan siirtää siihen asti, että yleistila sen sallii.

Hoito erikoissairaanhoidossa

Mikäli potilaalla on todettu silmälääkärin hoitoa vaativa HZO, hoito jatkuu erikoissairaanhoidossa aktiivihoidon vaatiman ajan.

Jatkohoitoperiaatteet perusterveydenhuollossa

Koska HZO:n jälkeen silmän tulehtuminen on mahdollista myös jälkikäteen, jopa kuukausien viiveellä, on tulehduksen puoleisen silmän oireillessa ohjattava potilas silmälääkärin tarkastukseen viiveettä (yleensä 1–7 vrk lähete on sopiva). Tarkastuksessa on eduksi, jos potilas osaa kertoa sairastaneensa kyseisen silmänalueen vyöruusuinfektion, mikä on myös syytä ohjeistaa potilaalle jo akuutissa vaiheessa.

Jos silmässä on ollut vyöruusuun liittyen tulehdusta (keratiittia, uveiittia), tauti saattaa uusia silmässä toistuvasti, vaikka ihottumaoireita ei ensimmäisen kerran jälkeen tulisikaan. Tätä epäiltäessä (toispuoleinen punoitus, kaiherrus, visuslasku) potilas tulee ohjata silmälääkärille viiveettä. Kiireellisyydestä kannattaa herkästi konsultoida päivystävää silmälääkäriä soittamalla.
Vyöruusuinfektioihin liittyvän postherpeettisen neuralgian hoito kuuluu perusterveydenhuollon lääkärille tarvittaessa kivunhoidosta vastaavia erikoisaloja konsultoiden.

Muut erityisasiat

Silmän suhteen oireettomille potilaille ei julkisessa erikoissairaanhoidossa ole tarjolla tarkastusaikoja. Tästä huolimatta oireettomallekin potilaalle voinee suosittaa ainakin kertaalleen terveystarkastuksenomaista (omakustanteista) käyntiä silmälääkärillä vyöruususta tervehtymisen jälkeen.

Tekijät

Jukka Moilanen, ylilääkäri, HUS silmätautien linjajohtaja
Minna Vesaluoma, dosentti, silmätautien erikoislääkäri, HUS
Kirsti Talvensaari, silmätautien erikoislääkäri, HUS
Tuuli Field, hoitotyön kliininen asiantuntija, terveysasemat ja sisätautien pkl, Helsinki
Johanna Anttila-Bondestam, koulutusylilääkäri, terveysasemat ja sisätautien pkl, Helsinki
Matti Peura, ylilääkäri, Itä-Uudenmaan HVA
Tarja Kovasiipi, ylilääkäri, Vastaanottopalvelut Mäntsälä Pornainen, Keski-Uudenmaan HVA
Elina Nohrström, Hallinnollinen apulaisylilääkäri, Avosairaanhoito, kaakkoinen alue, Länsi-Uudenmaan HVA
Riitta Karppi, terveyskeskuslääkäri, Vantaa-Keravan HVA

HUS
Helsingin kaupunki
Itä-Uudenmaan hyvinvointialue
Keski-Uudenmaan hyvinvointialue
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue
Vantaan ja Keravan hyvinvointialue