Tarkistettu: 04.08.2022

Lastenreumapotilaan purennan ja leukanivelten palveluketju

Palveluketjun tavoitteet

Varmistaa lastenreumapotilaiden diagnosointi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Ehkäistä purennan ja leukanivelten epäsuotuisa kehitys.
Tarjota potilaille oikea-aikaista ja laadukasta hampaiston, leukanivelten ja purennan hoitoa yhteistyössä HUS, lastenreumalääkärien kanssa.
Yhtenäistää lastenreumapotilaan hoitokäytäntöjä ja hoidonporrastusta.

Yleistä

Lastenreuma (juveniili idopaattinen artriitti; JIA) on yleisin lasten reumaattinen sairaus Linkki. Se on etiologialtaan tuntematon, etenevä niveltulehdus, joka alkaa ennen 16 ikävuotta. Vallitsevan käsityksen mukaan niveltulehdus johtuu immuunijärjestelmän epänormaalista reaktiosta, jonka syytä ei tiedetä, ja siksi nimitys on idiopaattinen 2 . Lastenreumaan liittyy krooninen synoviitti, joka voi johtaa nivelten tuhoutumiseen, nivelten liikkuvuuden vähentymiseen ja kasvuhäiriöihin. Se voi johtaa elämänlaadun heikkenemiseen. Lastenreumapotilaista 55–78 %:lla myös leukanivel tulehtuu. Leukanivel on alaleuan kasvun ja leuan toiminnan (pureskelu ja puhuminen) kannalta keskeinen rakenne 3 , 4 . Leukanivelen artriitti saattaa aiheuttaa kivun lisäksi alaleuan kasvuhäiriön, kasvojen epäsymmetrian kehittymisen ja rajoittuneen suun avauksen. Leukanivelen tuhoutuminen voi tapahtua ilman kipuoiretta ja sen vuoksi sen aiheuttamia muutoksia ei aina havaita riittävän ajoissa 5 , 6 . Kasvun aikana voi kuitenkin tapahtua myös leukanivelen regeneraatiota, mutta leukanivelen aiheuttamat muutokset ovat usein nähtävissä vasta aikuisena 6 , 7 . On tärkeää huomioida lastenreumapotilaiden leukanivelvaurioiden riski ja alaleuan dysfunktiot varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan estää pysyvät leukanivelen vauriot. Aiemmin on raportoitu, että leukanivelen vauriot ja rajoittunut suun avaus lastenreumapotilailla liittyvät taudin kestoon 7 .

Määritelmä

Yli 6 viikkoa kestävää niveltulehdusta pidetään juveniilina idiopaattisena artriittina, kun muut niveltulehduksen syyt on poissuljettu.

Esiintyvyys

Lastenreumaa esiintyy enemmän tytöillä kuin pojilla 8 , 9 , 10 . Suomessa diagnosoidaan noin 150–200 uutta lapsireumapotilasta vuosittain 2 . Suu- ja leukasairauksien yksikössä HYKS:ssä tutkitaan n. 50 uutta lastenreumapotilasta vuosittain.

Leukanivellöydökset reumaatikoilla

Leukanivel voi olla ensimmäinen tulehtunut nivel lastenreumapotilaalla. Leukanivelen tulehdus saattaa häiritä myöhempää alaleuan kasvua ja leuan normaalia toimintaa, varsinkin jos tulehduksen diagnosoiminen viivästyy. Näiden muutosten seurauksena alaleuan kasvu voi jäädä jälkeen yläleuan kasvusta ja alaleuka jää retrognaattiseksi, hampaistoon kehittyy distaalinen purentasuhde ja purenta avautuu. Jos potilaalla on toispuolinen leukaniveltulehdus, voi kehittyä alaleuan epäsymmetristä kasvua ja purentatason vinoutumista, joka vaikuttaa myös kasvojen estetiikkaan. Alahammaskaaren keskiviiva siirtyy tulehtuneen leukanivelen puolelle.

Lastenreumaepäilyn läheteindikaatiot HUS, Suu- ja leukasairauksien yksikköön

Kun hammaslääkärillä herää epäilys lastenreumasta joko potilaan purennan, kliinisten leukanivelvaivojen (kipu, syömisvaikeus, suun avausrajoitus) ja/tai radiologisten leukanivelmuutosten vuoksi.
Kun lastenreumapotilaalla todetaan anamnestisesti tai kliinisesti leukanivelvaivoja tai radiologisia leukanivelten muutoksia.

Lastenreumaepäilyn läheteindikaatiot HUS, Lastenreumayksikköön

Kun alle 16-vuotiaalla potilaalla herää epäily lastenreumasta ilman purentaan tai leukaniveliin liittyviä oireita.
Yli 16-vuotiaalla reumaepäilyt, joilla vaikuttaa olevan aktiivinen artriitti, lähetetään konsultaatioon HUS, Sisätautiyksikön reumapoliklinikalle, jossa ko. potilaiden hoito tapahtuu aktiivivaiheessa.
Mikäli epäilet potilaallasi reumaa, mutta varsinaista aktiivista niveltä ei havaita, yli 16-vuotiaan potilaan reumakonsultaatiot tehdään perusterveydenhuollossa.
Kun hammaslääkärillä herää epäilys lastenreumasta ja potilaalla on myös leukanivelvaivoja, lähete on hyvä tehdä HUS, Suu- ja leukasairauksien yksikköön ja HUS, lastenreumayksikköön. Yksiköillä on tiivis yhteistyö.

Toimenpiteet perusterveydenhuollossa ennen lähettämistä

Röntgentutkimuksista panoraamatomografia on riittävä alustavaan diagnostiikkaan.
Serologisia tutkimuksia ei ole tarpeellista tehdä perusterveydenhuollossa.

Lastenreumapotilaan diagnostiikka

Lastenreumadiagnoosin tekee HUS:n alueella lastenreumatologi. Diagnoosi perustuu anamneesiin, kliinisiin, radiologisiin ja laboratoriotutkimuksiin.

Hammaslääketieteellinen diagnostiikka

Anamneesi

Anamneesissa käydään läpi potilaan mahdolliset yleissairaudet, lääkitykset, allergiat ja sukuhistoria tulehduksellisten nivelsairauksien suhteen. Lisäksi kartoitetaan mahdolliset kasvojen ja leukojen alueen tapaturmat, oikomishoito, suunavausrajoitus, leukanivelkipu ja -jäykkyys, syömisvaikeudet, pienellä lapsella ”korvakipu” tai hampaiden pesun hankaluus.

Kliininen tutkimus

Suun avausrajoituksen on osoitettu olevan yksi tekijä, joka liittyy leukanivelartriittiin. Suun liikelaajuuksien mittaaminen ja niiden muuttumisen seuraaminen on hyvä kliininen menetelmä leukanivelartriitin diagnosoimisessa 11 . Mikäli leukanivelen lyhentyminen on vain toispuolista tai epäsymmetristä, on tavanomaista, että avausliike devioi vaurioituneelle puolelle. Diagnosoitaessa akuuttia leukanivelartriittia tulee muistaa, että todella usein leukanivelartriitti on kivuton 12 , 13 .

Ekstraoraalisesti tutkitaan profiili, leuankärjen ja leuan epäsymmetriat. Intraoraalisesti kirjataan hampaiston keskiviivat, Angle-luokka, horisontaalinen ylipurenta, vertikaalinen ylipurenta, avo- risti- ja saksipurennat ja puremalihasten palpaatioarkuudet. Leukanivelistä tutkitaan alaleuan liikelaajuudet (maksimaalinen avaus, sivuliikkeet, protruusio), deviaatiot, palpaatioarkuus, kipu, jäykkyys, naksuminen ja rahina leukanivelissä ja leukanivelten kompressiotesti.

Radiologiset tutkimukset

Panoraamatomografia (PTG)

PTG on perustutkimus, joka antaa hyvän yleiskuvan leukanivelpään muodosta ja luurakenteesta ja sen avulla voidaan arvioida mahdollinen jatkokuvantamisen tarve 10 . PTG-kuvassa ongelmana voi olla viereisten rakenteiden ns. summaatio, jolloin mm. leukanivelpään eroosiot voivat näkyä huonosti. PTG-laitteissa on leukanivelohjelmia, joiden avulla leukanivelpää saadaan näkyviin paremmin esim. suu auki-kuvauksella.

N. 50 %:lla lastenreumapotilaista on poikkeava leukanivellöydös, joka voi olla tois- tai molemmin puolinen. Tulehdus alkaa yleensä toispuolisena 2 , 4 .

Kartiokeilatietokonetomografia (KKTT)

KKTT-tutkimusta käytetään tarvittaessa jatkoselvittelyyn leukanivelen luisten rakenteiden arvioinnissa esimerkiksi varmistettaessa, että leukanivelten tilanne sallii oikomishoidon aloittamisen 10 .

Leukanivelten magneettikuvaus (MK)

Leukanivelten MK on kultainen standardi leukanivelartriitin diagnosoinnissa. MK:lla nähdään leukanivelen tulehdusmuutokset, kuten nivelpinnan alainen hohkaluuödeema, varjoaineella tehostuva synovian paksuuntuminen (synoviitti) ja nivelnestekertymät. MK osoittaa tulehdusmuutokset ennen tulehduksen aiheuttamaa nivelen rustoisten ja luisten rakenteiden vaurioitumista ja MK:n avulla voidaan arvioida myös hoitovastetta. MK näyttää myös välilevyn kunnon, mahdollisen virheasennon ja liikkeen. Alle 7-vuotiaiden lasten MK vaatii yleensä yleisanestesiassa tehtävän tutkimuksen.

Ultraäänitutkimuksella voidaan nähdä runsaat nivelnestekertymät reumalääkärin vastaanotolla 14 .

Kaikki lastenreumapotilaiden/epäilyjen leukanivelten KKTT- ja MRI-tutkimukset suositellaan tehtäväksi HUS, erikoissairaanhoidossa.

Oikomiskojeet ja leukanivelten magneettikuvaus

Kiinteät oikomiskojeet ovat magneettiyhteensopivia ja turvallisia, eikä niitä tarvitse poistaa ennen MK:sta. Poikkeus on palatinaalikaari, joka voi aiheuttaa ongelmia siitä leukanivelalueelle aiheutuvan artefaktin vuoksi, jonka vuoksi palatinaalikaari tulee poistaa ennen leukanivelten MK:sta. Sen sijaan tavalliset kiinteät kojeet eivät aiheuta leukanivelalueelle artefaktia, eikä kiinteitä kojeita yläleuasta tarvitse poistaa kuvausta varten.

Lastenreumapotilaan hoito

Lastenreumaa voidaan hoitaa nivelten sisäisillä steroidi-injektiolla tai systeemisellä lääkehoidoilla (tulehduskipu-, antireumaattiset- ja biologiset lääkkeet). Lääkehoidoista vastaa lastenreumatologi. Koska lastenreuman lääkehoito on kehittynyt voimakkaasti viime vuosina, lastenreuman ennuste on parantunut merkittävästi. Metotreksaatti-lääkityksen on osoitettu vähentävän leukanivelten vaurioita lastenreumapotilailla 15 . Biologisten lääkkeiden on tutkimuksissa osoitettu tulehduksen vähentämisen lisäksi ylläpitävän normaalia kasvunopeutta, mahdollisesti myös leukanivelessä 16 .

Hammaslääketieteelliset hoidot

Leukanivelartriitin hoito

Systeemisen lääkehoidon lisäksi leukaniveliä voidaan paikallishoitaa kortikosteroidilla 17 . Erityisesti kortisoni vähentää kipua, lievittää tulehdusoireita, johtaa suun maksimaalisen avauksen laajentumiseen ja jopa kondyylin vaurion korjaantumiseen 17 , 18 .

Mikäli potilaalla todetaan leukanivelten MK:ssa tai joskus pelkän kliinisen tutkimuksen perusteella leukanivelen artriitti, potilaalle ohjelmoidaan erikoissairaanhoidossa (ESH) leukanivelen paikallislääkitys eli kortisoni injektio. Leukakirurgi voi yleensä pistää paikallislääkityksen politoimenpiteenä 10–12-vuotiaalle ja sitä vanhemmalle potilaalle ko-operaatiosta riippuen. Tätä nuoremmat potilaat yleensä hoidetaan lyhyessä anestesiassa. ESH:n oikomishoidon erikoishammaslääkäri kutsuu potilaan kontrolliin 2–3 kk kuluttua paikallislääkityksestä. Yleensä yksi paikallislääkitys riittää, joskus voidaan antaa toinenkin paikallislääkitys. Mikäli tämäkään ei auta, hoitava reumatologi harkitsee systeemilääkityksen aloitusta/nostoa.

Puremalihasten liikeharjoitusohjeet ja rentoutus

Reumaatikkojen leukoja ja puremalihaksia voidaan hoitaa myös fysioterapeutin antaman hoidon ja kotihoito-ohjeiden avulla. Lisäksi potilas voi hyötyä Käypä hoidon Purentaelimistön toimintahäiriöt (TMD) -suosituksesta löytyvistä alaleuan liikeharjoitusohjeista ja purentalihasten hierontaohjeista.

Oikomishoito

Lastenreumapotilaiden oikomishoito toteutetaan perusterveydenhuollossa mikäli STM:n oikomishoidon kriteerit täyttyvät. Mikäli potilaan reuma ei ole affektoinut leukaniveliä, oikomishoito voidaan tehdä tavanomaisesti. Mikäli reuma on affektoinut myös leukaniveliä, oikomishoito voidaan aloittaa tai sitä voidaan jatkaa perusterveydenhuollossa (PTH), kun ESH:ssa on todettu potilaan leukaniveltilanteen olevan rauhallinen. Kaikkien reumaatikkojen oikomishoidossa on keskeistä, että purentaa ja leukaniveliä seurataan erittäin tarkasti koko hoidon ajan ja suun avautumista mitataan säännöllisesti. Potilaalle on myös tärkeää selvittää, että mahdollinen purennan avautuminen voi tapahtua oikomishoidon aikana/ päätyttyä, mikäli reuma aktivoituu ja leukanivelprosessia ei todeta/ pystytä hoitamaan ennen purennan muutoksia.

Tavanomaisesti lastenreumapotilaan oikomishoito tehdään perusterveydenhuollossa, mutta mikäli potilaan purenta on erityisen haastava, oikomishoito voidaan tehdä myös ESH:ssa.

Ekstraoraalivedot

Niskavetoa ei saa käyttää reumaatikoilla niskaan kohdistuvan voiman vuoksi, vaikka tautia ei olisi todettu leukanivelissä tai niskassa. Estraoraalivetona reumaatikoille voidaan käyttää High pull-vetoa, koska sen voima ei kohdistu niskaan.

Funktionaaliset oikomiskojeet (aktivaattorit ja distraktiosplintti)

Epäsymmetrisen alaleuan kasvunohjailussa voidaan käyttää hybridi- tai van Beekin aktivaattoria 19 , 20 , 21 . Distraktiosplintillä, joka muistuttaa purusiivekelevyä (bite-block-kojetta), voidaan yrittää venyttää lyhentynyttä leukanivelen puolta ja vähentää leukanivelen päähän kohdistuvaa painetta. Kojeeseen lisätään 6–8 viikon välein akryyliä hammaslaboratoriossa lyhentyneelle puolelle ja näin yritetään ohjata lyhyemmän puolen kasvua ja estää purentatason vinoutumista 19 .

Funktionaalisissa kojeissa alaleuan eteenpäin tuonti tulee tehdä asteittain sitä vähitellen lisäten. Van Beek -aktivaattori on parempi vaihtoehto kuin tavanomainen aktivaattori.

Purentakisko

Aktiivisen leukaniveltulehduksen aiheuttamaa kudostuhoa voidaan lievittää myös purentakiskon avulla. Purentakisko vähentää leukanivelen päähän kohdistuvaa painetta. Reumaatikon purentakisko on hyvä tehdä erikoissairaanhoidossa ainakin niille lastenreumapotilaille, joiden reuma on aktiivinen. Kisko hiotaan ”reumaatikon mukavuusalueelle”. Purentakisko kontrolloidaan muutaman kuukauden välein, kunnes muutoksia ei enää havaita. Tämän jälkeen kiskon seuranta tapahtuu hoidon porrastuksen mukaan vuosittain perusterveydenhuollossa, kun potilaan tilanne on nivelten suhteen stabiili ja mikäli yksikössä on reumaatikkojen purentaan perehtynyt hammaslääkäri. Remissiossa olevalle reumaatikolle purentakisko voidaan tehdä perusterveydenhuollon puolella, mikäli yksikössä on reumaatikkojen purentaan perehtynyt hammaslääkäri.

Purentakisko voidaan tehdä, kun lapsella/nuorella on valmiiksi kehittynyt purenta ja hän on vähintään 14-vuotias.

Pienemmille juveniilireumaa sairastaville lapsille voidaan laittaa LM-aktivaattori lyhyeksi ajaksi, mikäli lapsi narskuttaa voimakkaasti hampaita tai mikäli leukanivelissä on kipua.

Fysioterapia

Tarvittaessa lastenreumapotilaiden hoidossa ja kotihoidon ohjeistuksessa käytetään HUS:n pään ja leukojen alueeseen perehtynyttä fysioterapeuttia.

Lastenreumapotilaan hampaiston perushoito

Suun infektiot voivat pahentaa reumasairautta ja immunosuppressiiviset reumalääkkeet voivat altistaa infektioille 22 . Reumalasten suun perushoito ja hyvästä omahoidosta huolehtiminen on osa hyvää perussairauden hoitoa.

Juveniilireumaa sairastavilla lapsilla on normaalia enemmän iensairauksia ja reumalääkitys voi aiheuttaa limakalvohaavaumia 23 , 24 . Suun hoitoa voi hankaloittaa reumaan liittyvä suun avausrajoitus 25 . Potilaille tulee antaa yksilöllistä omahoidon ohjausta.

Reumasairauteen liittyvä isännän vasteen heikkous ja immuunivastetta muuntavat reumalääkkeet voivat altistaa suun infektioille ja peittää infektion aiheuttamia oireita. Erityisesti ennen immunosuppressiivisen lääkityksen aloittamista suun infektiofokukset tulee kartoittaa ja hoitaa. Jos hammastoimenpiteitä tarvitaan lääkityksen aikana, ne tulee ajoittaa lääkkeenantojen väliin.

Yleensä hammashoitotoimenpiteissä ei reumalapsilla tarvita reumalääkityksen tauotusta tai antibioottiprofylaksiaa. Poikkeuksena ne potilaat, jotka saavat suurella annoksella glukokortikoidi-lääkitystä (Prednisolon > 0.5 mg/kg/vrk). Myös reumalääkkeiden yhteisvaikutus (mm. biologinen lääke, JAK-estäjä ja glukokortikoidi), muut sairaudet, lääkitykset ja toimenpiteeseen liittyvät tekijät (mm. toimenpidealueen infektio ja toimenpiteen laajuus) vaikuttavat infektioriskiin. Akuuteissa hammasperäisissä infektiossa, jotka vaativat kirurgisen tai hammaslääketieteellisen hoidon lisäksi antibioottihoitoa 26 , solunsalpaajat ja biologiset lääkkeet tauotetaan infektion ajaksi 27 . Hammashoitotoimenpiteeseen liittyvä infektioriski arvioidaan aina potilaskohtaisesti ja tarvittaessa tulee konsultoida hoitavaa reumalääkäriä.

Ennen lastenreumapotilaan systeemilääkityksen aloittamista, reumalääkäri tekee lapsesta lähetteen ESH:n lasten hammashoidon erikoishammaslääkärille ULS:iin, joka suunnittelee potilaalle säännölliset hammaslääkärin tarkastus- ja ennaltaehkäisevän hoidon käynnit ja arvioi oikean jatkohoitopaikan. Usein hoito voidaan toteuttaa perusterveydenhuollon puolella ESH:n ohjeiden mukaisesti.

Lastenreumapotilaan leukanivelten ja purennan tutkimukseen ja hoitoon reumalääkäri tekee lähetteen ESH:n oikomishoidon erikoishammaslääkärille Puistosairaalaan.

Lastenreumapotilaan purennan ja leukanivelten seuranta

Hoidonporrastuksen mukaan kaikki HUS-piirin lastenreumapotilaat käyvät HUS, Suusairauksien yksikössä tutkimuksissa seuraavasti: kaikki alle 7-vuotiaat lastenreumapotilaat käyvät tutkimuksissa kerran vuodessa, tarvittaessa useammin. Yli 7-vuotiaista lastenreumapotilaista polyartriitti-muotoa sairastavat reumaatikot käyvät tutkimuksissa vuosittain 16-vuotiaaksi asti. Muut, kuin polyartriittia sairastavat reumaatikot käyvät tutkimuksissa ESH:ssa tarvittaessa seitsemän ikävuoden jälkeen. Heidän purentansa seuranta tapahtuu perusterveydenhuollon puolella vuosittain kotikunnan oikomishoidon erikoishammaslääkärin ohjeistuksen mukaan.

On keskeistä, että tieto mahdollisista hoitosuosituksista välitetään ESH:n ja PTH:n välillä.

Lastenreumapotilaan purennan hoito kasvun päätyttyä

Ortognaattinen kirurgia

Kasvun päätyttyä reumapotilaan purentaa ja kasvojen estetiikkaa voidaan hoitaa ESH:ssa. Usein hoito vaatii bimaksillariostetomian eli molempien leukojen leikkauksen ja siihen liittyvän 2–3 vuotta kestävän oikomishoidon kiinteillä oikomiskojeilla. Tutkimusten mukaan vain osalle potilaista on hyötyä leukanivelkipuun ortognaattisesta kirurgiasta. 2/3 potilaista kokee ortognaattisen kirurgian vähemmän epämiellyttäväksi verrattuna muuhun reumakirurgiaan. 94 %:lla sosiaalinen tilanne paranee leikkauksen jälkeen. Komplikaatioiden määrä näyttäisi olevan sama kuin ei-reumaatikoilla.

Genioplastia

ESH:ssa potilaalle voidaan tehdä leukakirurgin harkinnan mukaan myös genioplastia eli leuankärjen muotoilu. Leuankärjen korjaus voidaan tehdä joko ortognaatis-kirurgisen hoidon jälkeen tai parantaa profiilia ja huulisulkua pelkällä genioplastialla.

Leukanivelprotetisointi

ESH:ssa reumaatikoille voidaan tehdä myös leukanivelten protetisointi, mikäli leukanivelet ovat vaurioituneet erittäin pahasti ja potilaalla on voimakas suunavausrajoitus ja/tai kipu leukanivelissä. Kliinisen hoitotulokset ovat hyviä, mutta tieteellistä näyttöä niiden hyödyistä on vähän. Leukanivelprotetisointi prosessiin lähteminen on tarkkaan ja yksilöllisesti harkittava kunkin potilaan kohdalla 28 .

Uniapnea lastenreumaatikoilla

Mikäli leukanivelet ovat resorboituneet reuman vuoksi, potilaan nielu saattaa ahtautua ja tämä voi aiheuttaa kuorsausta ja mahdollista uniapneaa. Tutkimusten mukaan remissiossa olevat leukanivelet kestävät yleensä hyvin sekä aktivaattorihoidon kasvuiässä että uniapneakiskohoidon.

Lastenreumayhteistyö HUS:ssa

Kliinisen yhteistyön lisäksi ULS:n lastenreumatologit ja SLK:n oikomishoidon erikoishammaslääkärit ja suu-ja leukakirurgian erikoishammaslääkärit pitävät säännöllisesti kokouksia, joihin perusterveydenhuollon lastenreumapotilaita hoitavat hammaslääkärit voivat lähettää kirjallisia konsultaatiota erillisen yhteistyötiedoston kautta.

PTH:n ja ESH:n välillä on erillinen lista yhteystiedoista ja konsultaationumeroista.

Yhteenveto

Purenta ja leukanivelresorptiot pystytään pääosin hoitamaan ennen merkittäviä vaurioita:

kun potilaan reumadiagnoosi on tehty riittävän ajoissa
potilas on järjestelmällisessä hoidossa reumalääkärillä
reumalääkärillä hyvä yhteistyö reumaatikkoja hoitavaan erikoishammaslääkäriin
potilas on itse tietoinen hälytysmerkeistä leukanivelissä ja purennassa (leukanivelten kipu ja jäykkyys, suunavausrajoitus)

Lähetteet HUS, Suusairauksien poliklinikalle:

Leuka, suu, hammas, lähetteet

PL 447

00029 HUS

Lähetteet HUS, lastenreumatologille:

Lastentaudit, lähetteet

PL 347

00029 HUS

Lähetteet HUS, Uusi lastensairaala:

Leuka, suu, hammas, lähetteet

PL 447

00029 HUS

Hoitoketjun voimassaolo

Hoitoketju on voimassa 31.12.2023 asti.

Tekijät

Tuula Palotie, dosentti, oikomishoidon erikoishammaslääkäri, vs. ylihammaslääkäri, HUS, Suu- ja leukasairaudet; HY, Suu- ja leukasairausien osasto
Anu Kiukkonen, HLT, oikomishoidon erikoishammaslääkäri, vs. ap.ylihammaslääkäri, HUS, Suu- ja leukasairaudet
Elisa Ronkainen, lasten hammashoidon erikoishammaslääkäri, Helsingin kaupunki; HUS, Uusi lastensairaala
Satu Apajalahti, HLT, suuradiologian erikoishammaslääkäri, HUS, diagnostiikka
Katriina Mikola, lastenreumatologian erikoislääkäri, osastonlääkäri, HUS, lastensairaala
Heidi Arponen, HLT, oikomishoidon erikoishammaslääkäri, Vantaan kaupunki; HUS, Suu- ja leukasairaudet; HY, Suu- ja leukasairausien osasto
Mia Huhtanen, HLL, tohtorikoulutettava, Espoon kaupunki; HUS, Suu- ja leukasairaudet; HY
Mia Huppunen, oikomishoidon erikoishammaslääkäri, ylihammaslääkäri, Helsingin kaupunki
Jessica Juslin, oikomishoidon erikoishammaslääkäri, Porvoon kaupunki; Turun yliopisto
Hanna Rintamäki, oikomishoidon erikoishammaslääkäri, Keski-Uudenmaan Sote-kuntayhtymä
Marika Heikkilä, oikomishoidon erikoishammaslääkäri, Espoon kaupunki

Lähteet:

Sacks JJ, Helmick CG, Luo YH, et al. Prevalence of and annual ambulatory health care visits for pediatric arthritis and other rheumatologic conditions in the United States in 2001-2004. Arthritis Rheum. 2007;57(8):1439-45. PubMed: 18050185
Peltomäki T, Jörnstedt J, Kurimo J, Kotiranta J, Isokotamäki U, Malin M. Lastenreuma ja hammaslääkäri (12/10) – Duodecim. 2017. pp. 1–9.
Rönning O, Väliaho ML, Laaksonen AL. The involvement of the temporomandibular joint in juvenile rheumatoid arthritis. Scand J Rheumatol. 1974;3(2):89-96. PubMed: 4421408
Arabshahi B, Cron RQ. Temporomandibular joint arthritis in juvenile idiopathic arthritis: the forgotten joint. Curr Opin Rheumatol. 2006;18(5):490-5. PubMed: 16896288
Twilt M, Schulten AJ, Verschure F, et al. Long-term followup of temporomandibular joint involvement in juvenile idiopathic arthritis. Arthritis Rheum. 2008;59(4):546-52. PubMed: 18383409
Arvidsson LZ, Flatö B, Larheim TA. Radiographic TMJ abnormalities in patients with juvenile idiopathic arthritis followed for 27 years. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod. 2009;108(1):114-23. PubMed: 19540449
Bakke M, Zak M, Jensen BL, et al. Orofacial pain, jaw function, and temporomandibular disorders in women with a history of juvenile chronic arthritis or persistent juvenile chronic arthritis. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod. 2001;92(4):406-14. PubMed: 11598575
Ravelli A, Martini A. Juvenile idiopathic arthritis. Lancet. 2007;369(9563):767-778. PubMed: 17336654
Jordan A, McDonagh JE. Juvenile idiopathic arthritis: the paediatric perspective. Pediatr Radiol. 2006;36(8):734-42. PubMed: 16688446
Johnson K, Gardner-Medwin J. Childhood arthritis: classification and radiology. Clin Radiol. 2002;57(1):47-58. PubMed: 11798203
Pedersen TK, Köseler A, Gelineck J, et al. A prospective study of magnetic resonance and radiographic imaging in relation to symptoms and clinical findings of the temporomandibular joint in children with juvenile idiopathic arthritis. J Rheumatol. 2008;35(8):1668-75. PubMed: 18634141
Köseler A, Pedersen TK, Gelineck J, et al. A 2 year followup study of enhanced magnetic resonance imaging and clinical examination of the temporomandibular joint in children with juvenile idiopathic arthritis. J Rheumatol. 2005;32(1):162-9. PubMed: 15630742
Cahill AM, Baskin KM, Kaye RD, et al. CT-guided percutaneous steroid injection for management of inflammatory arthropathy of the temporomandibular joint in children. AJR Am J Roentgenol. 2007;188(1):182-6. PubMed: 17179362
Müller L, Kellenberger CJ, Cannizzaro E, et al. Early diagnosis of temporomandibular joint involvement in juvenile idiopathic arthritis: a pilot study comparing clinical examination and ultrasound to magnetic resonance imaging. Rheumatology (Oxford). 2009;48(6):680-5. PubMed: 19386819
Ince DO, Ince A, Moore TL. The effect of methotrexate on the temporomandibular joint in polyarticular juvenile rheumatoid arthritis patients. J Clin Rheumatol. 1999;5(6):320-5. PubMed: 19078423
Tynjälä P, Lahdenne P, Vähäsalo P, et al. Impact of anti-TNF treatment on growth in severe juvenile idiopathic arthritis. Ann Rheum Dis. 2006;65(8):1044-9. PubMed: 16449314
Stoustrup P, Twilt M. Therapy. Intra-articular steroids for TMJ arthritis–caution needed. Nat Rev Rheumatol. 2015;11(10):566-7. PubMed: 26168913
Lochbühler N, Saurenmann RK, Müller L, et al. Magnetic Resonance Imaging Assessment of Temporomandibular Joint Involvement and Mandibular Growth Following Corticosteroid Injection in Juvenile Idiopathic Arthritis. J Rheumatol. 2015;42(8):1514-22. PubMed: 26034145
Pedersen TK, Norholt SE. Early Orthopedic Treatment and Mandibular Growth of Children with Temporomandibular Joint Abnormalities. Elsevier Inc; 2011 Sep 1;17(3):235–45. DOI: 10.1053/J.SODO.2011.02.007
Hybrid appliances: A component approach to dentofacial orthopedics. 2004 Jan 27;:1–13.
van Beek H. Combination headgear-activator. J Clin Orthod. 1984 Mar;18(3):185–9. PubMed: 6595262
Salonen J. Sairauksien ja lääkehoidon aiheuttama infektioalttius. Suom Lääkäril 2014;69:953-60. Sairauksien ja lääkehoidon aiheuttama infektioalttius (13/2014) [vaatii käyttöoikeuden]
Skeie MS, Gil EG, Cetrelli L, et al. Oral health in children and adolescents with juvenile idiopathic arthritis – a systematic review and meta-analysis. BMC Oral Health. 2019;19(1):285. PubMed: 31856793
Leksell E, Ernberg M, Magnusson B, et al. Intraoral condition in children with juvenile idiopathic arthritis compared to controls. Int J Paediatr Dent. 2008;18(6):423-33. PubMed: 18637044
Walton AG, Welbury RR, Thomason JM, et al. Oral health and juvenile idiopathic arthritis: a review. Rheumatology (Oxford). 2000;39(5):550-5. PubMed: 10852988
Hammasperäiset äkilliset infektiot ja mikrobilääkkeet. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017. Hammasperäiset äkilliset infektiot ja mikrobilääkkeet
Terveyskylä. Reumalääkkeet hammastoimenpiteiden yhteydessä. Reumalääkkeet hammastoimenpiteiden yhteydessä
Mehra P, Henry CH, Giglou KR. Temporomandibular Joint Reconstruction in Patients With Autoimmune/Connective Tissue Disease. J Oral Maxillofac Surg. 2018;76(8):1660-1664. PubMed: 29660305